Onni Korhonen kallistaa ylävartaloaan, jännittää pohkeensa ja kiihdyttää juoksuun. Sitten hän kohoaa ilmaan. Lennon aikana tapahtuu monta asiaa. Mikä se oli?
”Randy in double backout”, Korhonen selittää. ”Yksi voltti kahdella ja puolella kierteellä ja tuplabäkki, saman hypyn aikana.”
Ympärillä paukkuu, kolahtelee ja mäjähtelee. Korhosen ystävät ovat tuoneet trampoliinialueelle kannettavan kaiuttimen, jossa potkii hypnoottinen basso.
Pieni poika laskee skeittiramppia pitkin hyppyriin, joka sinkoaa hänet kohti hallin katossa säteileviä valoja. Poika laskeutuu kyljelleen harmaiden vaahtomuovikuutioiden sekaan ja kääntää iloisen katseen yleisön suuntaan. Näittekö?
Laskeutumisalueen reunalle ilmestyy kuuden tytön ryhmä. Se on kuin lintuparvi, josta irrotaan vuorollaan juoksemaan, hyppäämään tai laskemaan. Silmiinpistävän monella on punaiset posket.
Tavallinen torstai-ilta Vantaan Tammiston SuperParkissa. Onni Korhonen on yksi paikan kanta-asiakkaista.
”En mä tiedä”, hän aloittaa.
”Teen tätä aina, kun se vain on mahdollista. Sitä vaan haluaa lisää, lisää, lisää. Tämä on vapaata ja monipuolista. Voin käyttää mielikuvitusta eikä minulla ole juurikaan rajoja. Harjoittelen täällä ja voin mennä jatkamaan trikkailua luontoon tai kaupunkiin.”
13-vuotias Korhonen käy SuperParkissa useita kertoja viikossa. Talvisena lauantaina hän saattaa viihtyä freestyle-trikkailun parissa seitsemänkin tuntia, siihen saakka kunnes puisto suljetaan. Kotiin palaa väsynyt mutta tyytyväinen nuorimies. Uni tulee yhdentoista maissa, joskus kymmeneltäkin.
Korhonen ei ole koskaan laskenut, kuinka monta hyppyä hän ehtii tehdä seitsemässä tunnissa.
”Sata, ehkä, en mä tiedä. Tai satoja. Voi olla.”
Korhonen pärjää koulussa hyvin. Hänellä on myös muita harrastuksia. Nuori mies sanoittaa, säveltää ja soittaa musiikkia ja pelaa jonkin verran tietokonepelejä. Aika ei kuitenkaan riitä niihin. Aidot G-voimat tuntuvat maukkaammilta kuin pelien virtuaaliset elämykset.
”Tuijotat vain konetta siinä. Et löydä omaa kehoasi. Et kehitä koordinaatiota eikä kunto parane.”
Korhosella ei ole valmentajaa. Hänen ystävänsä eivät kuulu mihinkään urheiluseuraan. Nuoret miehet eivät pidä siitä, että joku sanelee ylhäältä päin, mitä heidän pitäisi tehdä. He katsovat esimerkkejä netistä ja opettelevat liikkeet itse.
Toiminta kuvataan ja jaetaan sosiaaliseen mediaan. Korhosella on siellä useita tuhansia kannustajia eri puolilta maailmaa. Korhosen kaverit järjestävät lähiöiden pihoilla epävirallisia tapahtumia, joissa otetaan trampoliineista kaikki irti: jouset viritetään ristiin tai viereen rakennetaan torni, josta saa lisää pudotusnopeutta. Tower bounce.
Enemmän, nopeammin, korkeammalle? Tai voimakkaammin? Ei välttämättä.
Olisi liioittelua väittää, että Onni ja hänen kaverinsa eivät kilpaile keskenään. Kilpailua on, mutta se on hyväntahtoista, leikkimielistä ja kannustavaa. Onnistumisia juhlitaan yhdessä.
”Yhteinen tavoite on, että kaveri pääsee mahdollisimman hyviin suorituksiin”, Korhonen selittää.
Hauskemmin? Näyttävämmin? Kyllä. Jännittävämmin? Nuori mies hymyilee ja nyökkää:
”Saattaa se olla vähän vaarallistakin.”
Pieniä horjahduksia tapahtuu usein mutta suuria vahinkoja hyvin harvoin. Korhonen muistaa saaneensa jalkaan yhden kipsin, ja viime kesänä menivät nivelsiteet. Ne paranivat viidessä päivässä.
Sinua ei heiluteta, sinä heilut itse
Suomen seitsemässä SuperParkissa tehdään tänä vuonna kymmeniä miljoonia kiihdytyksiä, hyppyjä, voltteja ja heittoja. Vieraiden määrä kohoaa jo noin 800 000 kävijään. Heidän joukossaan on pieniä lapsia, teini-ikäisiä, nuoria pareja, perheitä, isovanhempia ja yritysten tiimejä.
SuperParkien idea perustuu niin sanottuun viihteelliseen liikuntaan.
Tarjolla on muun muassa trampoliineja, skeittiramppeja, BMX-ratoja, polkuautoilua, seinäkiipeilyä ja koripalloa häkissä, joka muistuttaa jättiläiskokoista flipperiä. Hauskanpito on ykkösroolissa. Liikunta tulee sivutuotteena.
“Meillä ei ole sähköisiä laitteita, jotka heiluttelevat ihmisiä”, SuperParkin perustaja Taneli Sutinen sanoo. ”Jokainen heiluttelee itse itseään. Emme osanneet kuvitella, millaisen suosion tämä homma saisi. Alun perin meidän piti perustaa vain yksi puisto.”
Sutinen kertoo, että Onni Korhosen ja muiden nuorten liikkumisen intensiteetti on yllättänyt SuperParkin.
”Intuitio on vienyt meitä oikeille jäljille. Näemme joka päivä sen, miten tämä vaikuttaa ja tiedämme suurin piirtein, miten se vaikuttaa. Se ei kuitenkaan riitä. Käynnistämme nyt asiantuntijoiden kanssa tutkimukset, joissa selvitetään viihteellisen liikunnan fysiologiset, psyykkiset ja sosiaaliset vaikutukset.”
Onnin äiti Tuija Kulppi sanoo, että liikunta vaikuttaa myönteisesti jokseenkin kaikkeen, mitä kasvava nuori tarvitsee. Voimaa ja nopeutta tulee lisää. Koordinaatio paranee, ryhti suoristuu, Itseluottamus vahvistuu. Kulpin mukaan trikkailu on laajentanut Onnin kaveripiiriä.
“Se ulottuu myös maan rajojen ulkopuolelle, Onnin oman YouTube-kanavan ansiosta. Videot kuvataan paikan päällä ja kotona ne sitten editoidaan. Kaikki tämä on vaikuttanut suoraan myös Onnin kielitaidon kehittymiseen.”
Kulppi toivoo, että hyvää oloa tuottavasta liikunnasta tulee tapa, joka kantaa Onnia koko elämän.
”En säästä aikaa enkä myöskään vaivaa, jotta lapseni voivat liikkua. En näe mitään muuta kuin hyvää siinä. En estänyt, enkä halunnut sanoa ei, kun Onni pienenä poikana kiipeili puissa. Panin mieluummin silmät kiinni ja sanoin vasta sitten ei, jos oli pakko.”
Ihminen on luotu juoksemaan, hyppimään ja heittämään. Nopeus, kimmoisuus ja kestävyys ratkaisivat monta taistelua savanneilla, kun ihminen kamppaili elintilasta muiden lajien kanssa. Liikunnan määrä alkoi vähentyä sen jälkeen, kun hevonen kesytettiin. Sitten keksittiin pyörä, höyrykone ja polttomoottori ja monta muuta asiaa. Välttämättömyydestä tuli harrastus.
Liikunnan määrä vähenee nyt kaikkialla. Digitalisoituva maailma on haasteellinen paikka fyysiselle ihmiselle, joka pitää ruumiin ja hengen nautinnoista.
Tämä huoli yhdistää jokseenkin kaikkia maailman kansoja:
Kuinka käy niiden nuorten, jotka eivät jaksa liikkua? Millainen tulevaisuus on ihmisellä, joka sairastuu 30-vuotiaana ylenpalttisen hyvinvoinnin seurauksiin mutta elää 100-vuotiaaksi? Kuinka isät ja äidit onnistuvat huolehtimaan siitä, että heidän jälkeläisensä saavat vähintään yhtä hyvän elämän kuin he ovat itse saaneet?
”Enpä juuri tiedä suurempaa kysymystä kuin tämä”, sanoo Timo Ritakallio, Ilmarisen toimitusjohtaja.
”Osa työelämään tulevista nuorista on niin huonossa kunnossa, että he eivät jaksa tehdä täyttä työpäivää eivätkä varsinkaan palaudu siitä. Monet nuorille soveltuvat työt vaativat seisomista, nostamista, pakkaamista ja toistuvaa kyykistymistä. Heikko palautuminen työstä voi aiheuttaa myös univaikeuksia. Huono fyysinen kunto vaikuttaa usein myös mielenterveyteen.”
Elämyksellisyys voittaa hyödyllisyyden
llmarinen on Suomen toiseksi suurin eläkeyhtiö. Timo Ritakallio katselee suomalaisen liikunnan ja urheilun tilaa myös toiselta tärkeältä näköalapaikalta: hän on Suomen Olympiakomitean hallituksen puheenjohtaja.
Ritakallio muistuttaa, että osa suomalaisista nuorista pitää kunnostaan erittäin hyvää huolta. Heikoimpien tilanne on kuitenkin heikentynyt entisestään. Hän pelkää, että huonokuntoiset joutuvat jäämään työelämästä pois liian varhain.
”Sosiaaliturvajärjestelmä ei kestä, jos kasvava joukko ihmisiä ei jaksa olla töissä. Pahin skenaario on se, että meidän fyysinen kunto laskee keskimäärin niin alas, että työllisyys jää pysyvästi matalaksi. Suomi ei voi silloin tarjota nykytasoista koulutusta tai sosiaaliturvaa kansalaisilleen.”
Liikunnan myönteiset vaikutukset tunnetaan hyvin:
Raajojen liikuttelu lisää ihmisen energiankulutusta. Elimistö pilkkoo rasvasta ja hiilihydraateista käyttövoimaa. Aivot tilaavat keuhkoilta happea, jota sydän pumppaa lihaksiin. Hormonitoiminta kiihtyy.
”Terve hiilihydraattiaineenvaihdunta on hyvä asia kakkostyypin diabeteksen ehkäisyn kannalta”, sanoo Mikael Fogelholm, Helsingin yliopiston ravitsemustieteen professori.
”Rasva-aineenvaihdunnan kiihtyminen pienentää sydän- ja verisuonitautien riskiä. Tutkimustulokset viittaavat myös siihen, että fyysinen aktiivisuus tukee myös joidenkin syöpätyyppien ehkäisyä.”
Lukuisat tutkimukset todistavat myös liikunnan psyykkisistä, sosiaalisista ja kognitiivisista vaikutuksista.
Arvovaltainen lääkäriseura Duodecim arvioi äskettäin, että liikunta toimii masennuksen hoidossa yhtä hyvin kuin lääkkeet tai terapia. Trondheimissa toimivan Norjan teknillisen yliopiston (NTNU) tuoreen tutkimuksen mukaan reipas liikunta näyttää ehkäisevän masennusta jo lapsuudessa. Suomen Opetushallituksen mukaan liikunta parantaa keskittymiskykyä ja oppimistuloksia.
Professori Fogelholm muistuttaa, että liikunnan psyykkiset vaikutukset ovat hyvin yksilöllisiä. Se mistä joku nauttii suunnattomasti, voi olla katkeraa keittoa jollekin toiselle.
”Jokaisen on löydettävä oma juttunsa itse. Nautinto ei synny pelkästään siitä, että joku toinen sanoo, että se on hyödyllistä.”
Professori harrastaa itse intohimoisesti kestävyysliikuntaa: juoksua, suunnistusta ja maastopyöräilyä. Hän korostaa, että kestävyysurheilun tai muun liikunnan hyödyllisyyttä vakuuttelu ei pure varsinkaan nuoriin.
”Heihin ei missään nimessä voida vaikuttaa sillä perustelulla, että liikunta on terveellistä. Siitähän nuoret eivät innostu lainkaan. Monet eivät kiinnostu myöskään kilpailullisesta liikunnasta.”
”Voisin kuvitella, että mitä vähemmän ihminen haluaa liikkua, sitä houkuttelevamman ympäristön hän tarvitsee. Aloituskynnys laskee, kun liikkuminen on helppoa ja hauskaa, makean näköistä ja jännittävän tuntuista. Elämyksellisyys on kovempi juttu kuin hyödyllisyys.”